Tällainen ihme sattui eräälle pienelle avuttomalle olennolle Romaniassa. Sille, josta kukaan ei välittänyt ja joka ei pystynyt itse auttamaan itseään. Sen, jonka joka paikkaa kutisi, eikä yksikään tassu ei yltänyt raapimaan. Jostakin ilmestyi suuret armolliset kädet ja nostivat hänet turvaan. Tuosta hetkestä alkoi tuon pienen tytön matka jonnekin tuntemattomaan. Ja jonnekin paljon parempaan.
Häkkien kolinaa, ruokanaksujen rapinaa. Saisinkohan minäkin vähän?
Monenlaisia haukahduksia, inahduksia ja epämääräisiä ääniä, joita on vaikea tulkita. Missä minä olen ja miksi?
Automatkoja, lentokoneita, pelottavia ääniä. Ihmiset vaihtuvat ympärillä jatkuvasti. Mihin voi kiinnittyä, keneen voi luottaa?
Matkan pää on lopulta Jyväskylä. Pienehkö asunto, jossa odottaa pari pientä koirakaveria, pehmeä peti, nahkasohva jonka nurkkaan on ihana käpertyä ja kupit täynnä ruokaa. Tervetuloa Ricas rakas!
Minä en juurikaan usko sattumiin. Jostain syystä minä sain tuon uskomattoman olennon luokseni tänne opettamaan ja rakastamaan minua. Koen olevani siunattu ja etuoikeutettu. Haluan jakaa kanssanne joitakin välähdyksiä uudesta yhteisestä elämästämme ja ajatuksia, joita Rican kanssa elely herättää. Liittykää seuraan, jos haluatte olla mukana :).
Kommentoida saa ja keskustella, mutta toivon, että tämä olisi paikka jossa hyvä mieli voisi levitä. Ei siis angstailla täällä vaan parannetaan yhdessä maailma(a)!
<3: Sonja & Rica

Aivan ihana alustus! Onnea teille molemmille :). Tämä on mielenkiintoinen aihe koska meilläkin on kaksi rescuekoiraa, joista toinen myös Romaniasta. t. Naapurikaupungin asukit :)
VastaaPoista:D Pistetäänpä tämä blogi kirjanmerkkeihin!
VastaaPoistamiten joku voi ollakin noin liikuttava <3 pikku rakas
VastaaPoista