perjantai 26. heinäkuuta 2013
Yhteenkuulumisen ilo
Tämä kesä on ollut suloinen. Aika on mennyt siivillä. Ollaan vain lomailtu ja Rica on ollut kaikessa mukana. Mökillä, lenkillä, ruoanlaitossa, kylässäkin. On uskomatonta, miten pieni olento voi ottaa jonkun ihmisen omakseen.
Tuntuu, että minun ja Rican välinen suhde on jotakin erityistä. Kontakti, jonka olen saanut tähän koiraan on jotenkin syventynyt hyvin nopeasti. Olen ymmärtänyt sen, että jokaisella on tarve ja halu kuulua jollekin. Jos sitä omaa turvallista kiintymyssuhdetta ei ole ollut tai sen on menettänyt, tämä tarve korostuu ja muuttuu kivuksi jossain vaiheessa. Jotkut puhuvat "orpouden kivusta" tai "osattomuudesta".
Tällä asialla on myös kääntöpuoli. Menettänyt osaa arvostaa sitä, että saa jälleen kuulua jollekin. Luulen, että Rican kohdalla on kyse juuri tästä. Hän tietää ja tuntee, että on nyt osa meidän perhettä ja etten minä ole menossa minnekään. Turvallisesta kiintymyksestä käsin mahdollistuu myös uusien, pelottavienkin asioiden opettelu.
Kun Rica tuli minulle, hän pelkäsi ja stressasi autossa aivan tolkuttomasti. Kuola valui Niagaran putousten lailla ja oksennus tuli viimeistään kun autosta pääsi ulos. Useimmiten kuitenkin autoon. (Näin kesäkuumalla tuoksu on muuten hurmaava!) Tällä hetkellä tilanne on aivan toisenlainen: Rica hyppää itse häntä pystyssä autoon ja alkaa vedellä nokosia välittömästi kun auto käynnistyy. Välillä se saattaa vilkaista, että olenko siinä edelleen. Näitä vilkaisuja saattaa tapahtua myös yöllä: kun Rica näkee minut, sen ilme kirkastuu, häntä heilahtaa muutaman kerran ja sitten voi käydä turvallisesti takaisin unille.
Tulee kovin kiitollinen olo siitä, miten suhde Ricaan on rakentunut. Ja siitä, että olen onnistunut kohtelemaan tuota pientä ystävää niin, että olen saanut sen luottamuksen.
Katsoin erinomaisen hienon dokumentin miehestä, joka osasi ihmeellisellä tavalla käsitellä hevosta kuin hevosta. Minussa heräsi halu kokea jotakin samantyyppistä koirieni kanssa. Tämän miehen rankka elämä oli tehnyt hänestä riittävän herkän aistimaan sen, miten eläintä tulee kohdella, että sen kanssa voi elää suloisessa harmoniassa. Väkivallattomuus ja kunniotus ovat ne avaimet. Koskettavaa!
Suosittelen: http://areena.yle.fi/tv/1950626
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

voi miten kauniisti kirjoitat , ja että olet antanut kodin ja rakkauden tuolle poloiselle <3
VastaaPoista